Kuluneella viikolla vietimme jälleen aikaa Limassolin studiolla, tällä kertaa seurassamme oli Hyvinkään seurakunnan lähetyssihteeri. Johanna pääsi tutustumaan tuotantokoordinaattori Kiaa Parsa Aalipourin opastuksessa mm. SAT-7 lastenohjelmien tekoon, suunnitteluun ja editointiin. Ohessa kuvia käynniltämme.  Samalla reissulla oli tietysti ihan pakko pulahtaa myös uimaan, +38 asteen lämmössä se lienee sallittua 😉

Tällä viikolla olemme saaneet kotiimme pikkuruisen kissan. Olin tyttöjen kanssa vedenhaku reissulla, kun vesiautomaatin alta kurkisti tuo kuvassa oleva ihanuus. Se oli ihan nälkiintynyt ja tärisevä, eikä meillä ollut sydäntä jättää sitä sinne kuolemaan. Palasimme siis vesiautomaatille nakkien ja pahvilaatikon kanssa, ja Rebecca onnistui houkuttelemaan pennun puolentunnin jännitysnäytelmän jälkeen pois automaatin alta. Kotona kylvetimme ja madotimme pikkuisen, ja nyt se on jo alkanut selvästi piristyä ja voimistua. Rebecca risti kissan Sofiaksi, tietenkin englantilaisittain äännettynä ;-).

Nyt kun itselläni on kulkuluvat kunnossa turvatalolle, olen pystynyt rauhassa alkaa tutustua siellä oleviin tyttöihin. Käytännössä vain kahdella heistä on tällä hetkellä lupa poistua talosta, ja näin ollen toiminta keskittyy turvatalon kohdalla heihin. Viime viikkojen aikana olen käynyt näiden tyttöjen kanssa keilaamassa, kirkossa, kävelyllä puistoissa yms.  On hämmästyttävää miten nopeasti itse sokeutuu oman elämänsä “helppoudelle” ja mukavuudelle. Toinen näistä tytöistä joita säännöllisesti tapaan ei ollut koskaan ennen ollut keilaamassa, eikä edes tiennyt mitä koko sana tarkoittaa. Sama asia elokuvateatterin kohdalla.  Keilaaminen tuotti hänelle kuitenkin suunnatonta iloa, ja se onkin nyt joka viikkoinen ohjelmanumeromme. Samaiselle tytölle on tärkeää se että hän pääsee joka kerta turvatalosta ulkoillessaan kioskille ostamaan jotain pientä omalla rahalla. Se on häivähdys siitä itsenäisyydestä ja oman elämänsä itsemääräämisoikeudesta, joita ilman hän on niin monta vuotta joutunut olemaan.

Tällä erää erityisenä rukousaiheena on kolme tyttöä jotka ovat jo lähteneet turvatalosta ja päättäneet jäädä Kyprokselle ja todistamaan oikeusjutuissa. Nämä kolme tyttöä ovat kaikki raskaana, eräs heistä pääsi ensimmäistä kertaa lääkäriin vasta tällä viikolla, ollessaan jo 8. kuukaudella raskautta. Onneksi kaikki oli hyvin sekä äidillä että vauvalla. Kaksi muuta tyttöä odottavat myös lääkäriin pääsyä. Se on usein vaikeaa, sillä tytöillä ei ole henkilökortteja eikä vakuutuksia, ja ainoastaan yksi sairaala suostuu ottamaan heitä potilaikseen / tutkittavaksi, ja sekin usein taivuttelun jälkeen.  Rukoillaan näiden tyttöjen ja heidän tulevien lastensa puolesta. Samoin rukoillaan, että löytäisimme joukkoomme lääkärin taikka sairaanhoitajan, joka pysytyisi vastaanottamaan tyttöjä.

Viime viikolla ehdimme käymään myös SAT-7 ARABIC kanavan kuvauksissa Limassolissa. Kuvausvuorossa oli sarja Signs and Wonders, jossa arabi taustainen pastori opettaa Raamatun pohjalta, ja sen jälkeen vastailee katsojien esittämiin kysymyksiin. Heti opetusosuuden päätyttyä alkoikin melkoinen puhelutulva, ja valtaosa ohjelmaan asti päässeistä soittajista oli naisia. Katselijoiden yhteydenottoja vaikeuttaa huomattavasti lähi-idän maiden viranomaisten toiminta, sillä he pyrkivät tehokkaasti estämään soitot häiriköimällä operaattoreita. Tästä syystä ohjemissa käytettävät puhelinnumerot joudutaan vaihtamaan lähes joka kerta uusiin. Ihmeitä ja merkkejä olisimme mekin kaivanneet ymmärtääksemme edes jotain arabiankielisestä ohjelmasta, niitä ei tällä kertaa suotu ;-).

Alkava viikko on hyvä aloittaa rukoustukea pyytämällä. SAT-7:lla on parhaillaan käynnissä neuvottelut turkinkielisen kanavan pyörittämisestä 24/7.  SAT-7:n edustajat käyvät asiasta parhaillaan keskusteluja Turkin viranomaisten kanssa. Rukoillaan että päätös olisi myönteinen, ja SAT-7 Turk kanava saisi tavoittaa mahdollisimman monia ihmisiä. SAT-7 on myös kärsinyt Kyproksen talouskriisistä ja tarvitsee runsaasti lisätukea pystyäkseen säilyttämään nykyisen kapasiteettinsa. Rukoustukea siis tarvitaan että maailmalta löytyisi lisää ihmisiä, jotka haluavat ja pystyvät tukemaan SAT-7 toimintaa taloudellisesti.

Naistyön saralla tarvitaan edelleen rukousta erityisesti turvakodissa olevien tyttöjen puolesta. Viime viikolla eräs heistä itki koko päivän pääsyä kirkkoon rukoilemaan. Illalla sattui olemaan katolinen messu, joten hain tytön ja vein hänet kanssani sinne. Oli toivoa herättävää huomata, että tuolla tytöllä oli  kaiken kokemansa jälkeen halu kohdata Jumala ja saada lohtua Häneltä. Rukoillaan että myös muut turvakodissa olevat tytöt voisivat oppia tuntemaan Jumalan!

Muita rukousaiheita naistyöhön liittyen on, että  Jumala antaisi viisautta ja voimia käsitellä niitä ongelmia joita tyttöjen kanssa kohtaamme, ja että Jumala lähettäisi lisää ihmisiä auttamaan näitä tyttöjä. Erityisesti eri alojen asiantuntijoita, kuten lääkäreitä ja mielenterveysalan ammattilaisia.

Vielä yhtenä erityisenä ja meitä läheisesti koskettavana rukousaiheena haluaisin nostaa esiin yhden ihmiskaupan uhrin. Hänellä ei ole kotimaassaan vanhempia, eikä hänellä ole ikinä siis ollut perhettä. Kyprokselle hän päätyi seksuaalisen ihmiskaupan uhrina. Hän tarvitsisisi nyt ympärilleen perheen, jossa oppia sitä mitä perhe ylipäätään tarkoittaa. Me mietimme nyt mahdollisuutta ottaa tuo tyttö asumaan luoksemme kesästä eteenpäin. Päätös on iso, ja haluamme tehdä sen rukoillen, oli lopputulos sitten kielteinen tai myönteinen. Rukoilkaa kanssamme että Jumala näyttäisi selkeästi oikean tavan toimia.

Kulunut viikko on on ollut taas tapahtumatäyteinen. Tiistaina saimme tänne avuksemme kv-linjalaisen Ryttylästä, ja lapset ovat olleet todella riemuissaan Matin saapumisesta. Pihalla on nähty jo jalkapalloa, prinsessaleikkejä, vesisotaa, purkkista ja muuta mukavaa. Riemu ei ole kuitenkaan koskenut vain lapsia, vaan myös minä ja Rene olemme päässeet ensi kertaa sitten tänne muuton hetkeksi kaksistaan. Kiitos Matti!

Kuluneella viikolla myös paikallinen poliisi sai viimein tehtyä selvityksensä, ja sain luvan tavata tyttöjä turvatalolla ja viedä heitä ulos. Tytöillä ei ole lupaa poistua talosta yksinään, vaan ainoastaan valvotusti jonkun seurassa, enintään kolme tuntia kerrallaan. Tarkoitus on että tällä tavoin saamme luotua tyttöihin kontaktin, ja auttaa heitä eteenpäin siinä vaiheessa kun heidän täytyy lähteä turvatalosta. Tapaamiset ovat myös monelle tytölle ensimmäinen kosketus paikalliseen ympäristöön, sillä monet ovat olleet ennen turvataloon tuloaan lukittuina huoneistoihin “työnantajansa” toimesta, eivätkä ole olleet missään kosketuksessa paikalliseen ympäristöön.

Nyt ensimmäisellä käyntikerrallani tapasin pari tyttöä ja vein heidät kävelylle. Tuntuu pahalta että auttamistarve on niin huutava, mutta auttamisresurssit rajalliset. Tytöt ovat kokeneet asioita jotka inhimillisesti ajatellen ovat käsittämättömiä, ja toisaalta asioita vain pahentaa se, millaiseen viranomaisrattaistoon he apua hakiessaan joutuvat. Voi vain rukoilla, että niiltä viranomaisilla jotka tyttöjen asioita ratkaisevat, löytyisi välillä myös jotain inhimillisyyttä. Teitäkin jotka tätä blogi päivitystä lukevat, haastan rukoilemaan näiden tyttöjen ja heidän elämänsä puolesta!

Nyt tyttöjä tavatessa huomasin konkreettisesti myös kreikan kielen hyödyllisyyden. Monet viranomaiset eivät lopulta hallitse englantia kovinkaan hyvin, ja esimerkiksi turvatalossa henkilökunnasta suurin osa puhuu tytöille ainoastaan kreikkaa. Näin ollen ne tytöt jotka ovat karanneet hakemaan apua, osaavat usein aluksi kommunikoida oman äidinkielensä lisäksi ainoastaan kreikaksi.tai auttavasti englanniksi. Tässä melkoinen motivaatiopiikki opetella kreikkaa aktiivisesti itsenäisesti, sillä opetustunteja on itselläni viikossa vain muutama.