Naistyö jatkuu

Nyt kun itselläni on kulkuluvat kunnossa turvatalolle, olen pystynyt rauhassa alkaa tutustua siellä oleviin tyttöihin. Käytännössä vain kahdella heistä on tällä hetkellä lupa poistua talosta, ja näin ollen toiminta keskittyy turvatalon kohdalla heihin. Viime viikkojen aikana olen käynyt näiden tyttöjen kanssa keilaamassa, kirkossa, kävelyllä puistoissa yms.  On hämmästyttävää miten nopeasti itse sokeutuu oman elämänsä “helppoudelle” ja mukavuudelle. Toinen näistä tytöistä joita säännöllisesti tapaan ei ollut koskaan ennen ollut keilaamassa, eikä edes tiennyt mitä koko sana tarkoittaa. Sama asia elokuvateatterin kohdalla.  Keilaaminen tuotti hänelle kuitenkin suunnatonta iloa, ja se onkin nyt joka viikkoinen ohjelmanumeromme. Samaiselle tytölle on tärkeää se että hän pääsee joka kerta turvatalosta ulkoillessaan kioskille ostamaan jotain pientä omalla rahalla. Se on häivähdys siitä itsenäisyydestä ja oman elämänsä itsemääräämisoikeudesta, joita ilman hän on niin monta vuotta joutunut olemaan.

Tällä erää erityisenä rukousaiheena on kolme tyttöä jotka ovat jo lähteneet turvatalosta ja päättäneet jäädä Kyprokselle ja todistamaan oikeusjutuissa. Nämä kolme tyttöä ovat kaikki raskaana, eräs heistä pääsi ensimmäistä kertaa lääkäriin vasta tällä viikolla, ollessaan jo 8. kuukaudella raskautta. Onneksi kaikki oli hyvin sekä äidillä että vauvalla. Kaksi muuta tyttöä odottavat myös lääkäriin pääsyä. Se on usein vaikeaa, sillä tytöillä ei ole henkilökortteja eikä vakuutuksia, ja ainoastaan yksi sairaala suostuu ottamaan heitä potilaikseen / tutkittavaksi, ja sekin usein taivuttelun jälkeen.  Rukoillaan näiden tyttöjen ja heidän tulevien lastensa puolesta. Samoin rukoillaan, että löytäisimme joukkoomme lääkärin taikka sairaanhoitajan, joka pysytyisi vastaanottamaan tyttöjä.