Tänään pääsin vihdoin aloittamaan kreikan opinnot kun pitkän etsinnän jälkeen löytyi hyvä ja motivoitunut opettaja, ja kun lapset ovat jo sen verran sopeutuneet, ettei tarvitse pelätä soittoa koululta heti viennin jälkeen. Niinpä nyt aamulla odotin täällä kotona paitsi kreikanopettajaa, myös kahta tuntematonta miesopiskelijaa, joiden kansalaisuudesta tai muustakaan ei itselläni ollut mitään tietoa. Pieni opiskelupiirimme osoittautui varsin hauskaksi, sillä ensimmäisenä oven taakse ilmestyi kolumbialainen pappi, joka puhui pelkkää espanjaa. Onneksi Rene on opettanut minulle sen verran espanjaa, että kykenin tervehtimään ja pyytämään hänen sisään :-). Seuranaan hänellä oli toinen kreikanopiskeluumme osallistuva mies, joka on alkujaan Libanonista, mutta asunut viimeiset kymmenen vuotta Israelissa. Pian kävi selväksi että molemmat olivat katolisia lähetystyöntekijöitä, joten ekumeniaa pääsi harjoittamaan samantien. Ensimmäinen tuntimme oli varsin rattoisa, ja huomenna jatkamme taas samalla porukalla. Täytyy vain todeta että eipä siitä teologisen tiedekunnan koinee kreikasta paljoa hyötyä tässä projektissa ole…
Muuten kuluva viikko on taas mennyt hurjaa vauhtia. Parin päivän ajaksi lämpötila kohosi jo keväisesti 24 asteeseen, ja toppaliivit uskalsi hetkeksi riisua. Rebeccalla oli tutustumispäivä koulun puolelle ensi syksyä varten, ja Repe kutsuttiin Arsenalin harjoituksissa pelaamaan vuotta vanhempien poikien ryhmään, mistä Repe on tietysti kovasti innoissaan. Tänä iltana olen vielä itse suuntaamassa tapaamiseen, jossa yritämme kehittää eteenpäin täällä tekemäämme ihmiskaupan vastaista työtä, ja keksiä uusia ja toimivampia tapoja auttaa ihmiskaupan uhreiksi joutuneita tyttöjä ja naisia. Rukoillaan viisautta ja johdatusta illan tapaamiseen!
